Pääkaupunkiseudun rautatieasemilla on roskiksia, joista ainakin osa on varustettu “Tiedätkö mihin voit työntää ongelmasi?” tekstillä.
Halusin vain informoida kaikkia tietämättömiä tästä tärkeästä asiasta.
Arkisto syyskuu, 2006
Tiedätkö mihin voit työntää ongelmasi?
syyskuu 28, 2006Lyhyt ja epätarkka ideologinen elämänkerta
syyskuu 27, 2006Kuten olen aikaisemmin maininnut, olen elämäni aikana kannattanut useita eri ideologioita. Olen oikeastaan ollut ideologioiden suurkuluttaja. Koskaan en kuitenkaan ole tehnyt mitään aatteitteni hyväksi, en ole edes yrittänyt elää niiden mukaisesti. Tiedättehän, että usko yksin tekee autuaaksi 
Yhteiskunnallinen heräämiseni tapahtui jo ala-asteen kolmen ensimmäisen vuoden aikana: Minusta tuli ympäristöfanaatikko, tällä tarkoitan, että olin yhdeksänvuotiaana linkolalainen, paitsi, että en tiennyt olevani sellainen; luin Linkolaa vasta yläasteella.
Yläasteelle mentäessä aloin tiedostaa, että olimme köyhiä, (Isäni [tehdastyöläinen] kuoli kun olin kuudennella ja äitini oli pitkiä jaksoja työttömänä.) joten minusta tuli sosialisti. Enkä nyt tarkoita mitään anarko-sosialismia tai mitään “kaikilla-pitää-olla-kivaa-vasemmistolaisuutta”, vaan tiukan autoritaarista sosialismia, missä valtio pitää huolta kaikkien taloudellisesta hyvinvoinnista sekä ympäristöstä. Kommunisti en koskaan ole ollut, jos kommunismilla tarkoitetaan marxismia.
Yläasteella aloin myös kannattamaan ydinvoimaa erään kaverini vaikutuksesta.
Yläasteen viimeisenä vuotena menetin uskoni komentotalouteen ja aloin vieraantumaan koko luonnonsuojelun ideasta, kaikesta “vihreästä”, tuli minulle punainen vaate.
Lukiossa minulla olikin varsin toisenlainen näkökanta kuin ennen, oli mm: anti-feministi ja anti-vihreä, vastustin maahanmuuttoa kolmannesta maailmasta ja erityisesti muslimien maahanmuuttoa. Olin myös aluksi anti-amerikkalainen mutta se näkökanta vaihtui vähitellen suorastaan vastakkaiseksi. Myös entinen sosialismini oli muuttunut markkinamyönteisyydeksi ja demokratiaakin kannatin.
Intin aikana rasismini nousi huippuunsa. Osittain vastareaktiona siihen, osittain johtuen voimakkaista antipatioista Puolustusvoimia kohtaan, koin lyhytaikaisen uudelleen vasemmistolaistumisen.
Intin jälkeen, (tarkoittaa aikaa huhtikuusta 2005 eteenpäin) koin voimakkaan uudelleen oikeistolaistumisen, joka meni huomattavasti pidemmälle kuin aikaisemmin. Niin ollen, ei ollutkaan ihme, että viime vuoden lopulla minusta oli tullut, ei vain libertaari, vaan anarko-kapitalisti.
Kyseinen vaihe kesti kuitenkin vain hetken, sitten, tämän vuoden alussa löysin jotain aivan ihmeellistä: Konservatismin (Syyttäkää Kokkarista, ennen hänen linkkiensä läpikäymistä, Ann Coulter vastasi käsitystäni amerikkalaisesta konservatismista) Mielenkiintoista kyllä, samalla kun aloin kiinnostua amerikkalaisesta konservatismista, minusta tuli jälleen kriittisempi USA:ta itseään kohtaan.
Tämän hetkisestä paikastani ideologisella kartalla en tiedä. Sekä konservatismi, että jossain määrin libertarismi (tai ehkä ennemminkin klassinen liberalismi) vaikuttavat yhä ajatteluuni mutta toisaalta olen taloudellisessa mielessä nykyään paljon vasemmistolaisempi kuin vuosi sitten.
Minulla taitaa olla pienoinen taipumus takinkääntöön
Blogilista
syyskuu 27, 2006Ilmoitin tämän blogin blogilistalle.
Olen välillä törmännyt blogosfäärissä.. hmm, varsin negatiiviseen asenteeseen suhteessa kyseiseen sivustoon.
Mikä on tämän antipatian syy?
Masentavia asioita
syyskuu 26, 2006Listaanpa aikani kuluksi muutaman minua masentavan asian.
1. Minä häpeäkseni kuulun blogosfäärin yhäti laajenevaan joukkoon parikymppisiä miehiä, joilla ei ole minkäänlaisia seurustelu/seksi-kokemuksia.
2. Lord Boredom ja Tiger80. Tälläisten vanhempien kohtalotoverien olemassaolo saa tulevaisuuden näyttämään välillä varsin synkältä.
3. Se tosiasia, että en ole, yrityksestäni huolimatta, päässyt kunnolla sisään ryhmämme (AMK:ssa) sosiaalisesti aktiivisempaan porukkaan. Toki nykyinen ulkosyrjällä roikkuminen entisen, lähes täydellisen, sosiaalisen elämän puutteen voittaa mutta tietty ulkopuolisuuden tunne, on pienen helpottamisen jälkeen, taas palaamassa elämäni hallitsevaksi piirteeksi.
Vau! Mikä virke.
Saatan jatkaa listaa tulevissa postauksissani.
Terve, olen idiootti
syyskuu 25, 2006En sitten tajunnut, että minulla oli sellaiset kommentointi asetukset, jotka vaativat kaikkien kommenttien hyväksymistä erikseen. Tästä johtuen en ole ennen tätä päivää huomannut, että Panu oli kommentoinnut postaustani Oriana Fallacista.
Olen idiootti.
Mitäpä tuohon nyt sanoisi
syyskuu 25, 2006Tilanne Kanadassa näyttääkin olevan erilainen kuin aluksi luulin tai ainakin Ilkka itse väittää niin.
Vähänhän tuo homma haiskahtaa mutta toisaalta on totta, etteivät Ilkan kirjoitukset koskaan olleet kypsyydellä pilattuja. Mies ei oikein tuntunut kokevan paljoakaan empatiaa muita kohtaan, mikä minusta oli aina hänen bloginsa vastenmielisimpiä piirteitä. Toisaalta nautin hänen kirjoituksistaan ja ilkeä tyyli oli olennainen osa niiden viehättävyyttä.
No, toivotaan, että tämä tosiaankin on Ilkalle kasvun paikka, eikä kyse ole pelkästä alistumisesta Isoveljelle. Ehkä jonkin ajan kuluttua (kuukausien, vuosien), saamme taas lukea Ilkan postauksia. Tällä kertaa vain vanhemman ja viisaamman Ilkan.
Asiaa on käsitelty varsin paljon suomalaisessa blogosfäärissä mm. Täällä ja täällä.
Noitavaino!
syyskuu 21, 2006Nyt pahat femakot ovat Kokkarisen kimpussa!
Eipä mulla tästä mitään erityistä sanottavaa ole, katsotaan, miten homma kehittyy.
Oriana Fallaci
syyskuu 19, 2006Italialainen journalisti ja kirjailija Oriana Fallaci on kuollut. Hän kuoli viime torstain ja perjantain välisenä yönä, kotikaupungissaan Firenzessä.
Kuulin koko naisesta ensimmäisen kerran vasta viime vuonna, kun luin jonkin nettiartikkelin The Force of Reasonista. Tänä vuonna olen hankkinut sekä kyseisen kirja, että sen edeltäjän The Rage and The Priden.
Molemmat kirjat käsittelevät lännen islamisoitumista, joten Fallacia on luonnollisesti syytetty, niin islamofobiasta, kuin rasismistakin. Ainakin ensimmäiseen hän varmastikin syyllistyi mutta nähdäkseni hyvästä syystä. Islamia on syykin hiukan pelätä.
Siitä, millainen kirjailia hän oli, en tiedä oikeastaan mitään. On kuitenkin mielenkiintoinen sattuma, että satuin keskiviikkona ostamaan kirpparilta hänen kirjansa mies (UN UOMO 1979) Se tuntuu melkein enteelliseltä.
Vuosipäivä
syyskuu 11, 2006Viisi vuotta… Siitä on nyt viisi vuotta.
Olin aloittanut lukion sinä vuonna, New Yorkin terrori-iskut olivat kyllä varsin mielenkiintoinen alku lukiolle. Silloin tuntui, että maailma olisi muuttunut täysin. Ei se muuttunut.
Siihen aikaan elin viellä anti-amerikkalaista vaihettani (Myöhemmin minulla oli myös pro-amerikkalainen vaihe), joten pidin kaikkia iskuja USA:ta vastaan oikeutettuina, ihan vain sillä perusteella, että ne olivat iskuja USA:ta vastaan.
Näin jälkikäteen tuo kanta hävettää. Toisaalta, en ole ylpeä sitä seuranneesta kritiikittömän amerikka-myönteisestä vaiheestakaan.
Täytyy sanoa, että 21 vuotisen elämäni aikana, olen kerinnyt kannattaa kaikenlaisia aatteita ja ideologioita, silti koskaan tekemättä mitään niiden hyväksi.
Dagen efter
syyskuu 8, 2006Ei kunnollista krapulaa, mikä pettymys!
Tosin eilen tulikin juotua vain pullo kossua(puolen litran pullo) ja pari olutta.
Oli kyllä huono idea lähteä baariin eilen. Päädyin mbaariin tekemään samaa kuin kotonakin: Juomaan koneen ääressä, mikä on jokseensakin säälittävää. Olen minä ennenkin yksin baarissa ollut, itseasiassa useammin yksin, kuin seurassa mutta tämä oli jo kaiken huippu. Join kaksi tuoppia olutta ja lähdin pois.
Kotimatkalla ostin jostain kojusta jotain joka sisälsi nakin. Söin tämän jonkin ja olen yhä hengissä.
Bussissa jouduin pyytämän kuskia kertomaan milloin minun pitää jäädä kyydistä.
Mistä lie johtuu, että minä humallun nykyään helpommin kuin ennen. Tuossa bussi-jutussa voi tosin olla kyse ihan siitäkin, että en viellä tunne Helsinkiä kovin hyvin ja siksi pienessäkin humalassa on vaikea tunnistaa paikkoja, varsinkin pimeällä.
Toisaalta, opiskelijabileissä (kaksi tähän asti) olen kyllä ollut täysin sekaisin. En osaa sanoa juonko enemmän kuin ennen, se on kyllä mahdollista. Nämä bileet ovat kyllä olleet koko päivän kestäneitä tapahtumia, joissa on ensin juotu ulkona ja siirrytty vasta illalla baariin. Ja kun minä en osaa juoda varovaisesti, niin olen baariin mentäessä pihalla kuin lumiukko.
Hmmm… Minusta tuntuu, että hukkasin tämän postauksen punaisen langan (oliko sellaista?) No, ei näitä kukaan kuitenkaan lue.
